Olin eilen jumissa San Rafaelissa, kun en löytänyt tietä bussipysäkille. Näin sen toisella puolella, mutten tajunnut, mistä sinne pääsee. Motarin yli ei uskaltanut kipaista. Lopulta tunnin kävelyn jälkeen luovutin, ja menin istumaan toimistotalon eteen ja tilasin taksin viemään minut bussille. Lämpöä rapiat 32 astetta, ja mulla päällä musta paksu puuvillamekko.Virhe! Elämäni fiksuin idea oli ottaa korkkareiden lisäksi ergonomiset matalat varvassandaalit mukaan.
No tarinahan alkaa siitä, että olen etsiskellyt lisätöitä, joko unelmaduunia kokopäiväiseksi, tai "jotain vaan" freelanceröinnin lisäksi. Muutamassa haastattelussa tullut käytyä, ja ne on mennyt ihan ookoo, mutta ei ole vielä tärpännyt.
No, eilinen reissu oli sinänsä hassu, että olin sinne mennessä jo varma, etten tulisi ottamaan työtä vastaan jos tarjoisivat. Tai ainakin olisi paljon ehtoja. Työssä itsessään ei olisi mitään vikaa, melkeinpä unelmaduuni, mutta sijainti niin kaukana, ettei siinä olisi mitään järkeä. No, kyllähän täällä monikin menee junalla Palo Altoon saakka, johon menee pari tuntia. Mutta se on aika vahvasti eri asia kuin kävellä metrolle, sitten BARTilla bussipysäkille, sitten bussilla 80 min, ja sitten kävellä puolisen tuntia ollakseen perillä. Ja busseja ei mene kovin usein, muutaman tunnin välein.
Olin menossa haastatteluun ihan uteliaisuudesta, harjoituksen vuoksi ja ajatuksenani oli kysyä, josko työstä voisi suurimman osan tehdä etänä, tai josko freelancerpesti olisi mahdollinen.
Haastattelu meni todella hyvin, siis unohdin olevani haastattelussa välillä, tyyppi oli tosi mukava ja mua ei jännittänyt yhtään. Kuitenkin pysyttiin asiassa.
Viimeinen kysymys olikin sitten, että "Mites on, oisko tää unelmaduuni jos se olisi San Franciscossa?", ja miten aiot tehdä työmatkan kanssa. Olin jo aikaisemmin kertonut, ettemme omista autoa, ja etten myöskään aio sellaista hankkia (saatika ajaa).
Ja juuri kun olin kysymässä, että olisiko mahdollista työskennellä freelancerina, Jason kysyi ihan samaa!
Ja sitten alettiin keskustella projektista, jonka tekisin.
Josta en voi kertoa vielä muuta kuin että siihen liittyy Onnenpäivät-sarjan näyttelijä, jolla on yllättävä harrastus. Ja siitä harrastuksesta tehdään valokuvakirja herran elämänohjeilla ja lyhyillä tarinoilla.
Tulevaisuudessa projekteina voi muun muassa olla Star Wars, X-Files, Dreamworksin animaatioelokuvat, Beatles ynnä muita fanittamisen arvoisien aiheiden kirjoja. Olen taivaassa.
Loistavaa! Pidahan mut mielessa kun ne alkaa tarttemaan kuvia :)
ReplyDeleteMahtavaa, tuhannesti onnitteluja!
ReplyDelete-bigsister-