Se kettuilee mulle.
Siis Hiiri McMouserson.
Koko päivän rapistelee ja narskuttaa keittiössä, heti kun menee kameran kanssa lähemmäksi, niin lakkaa.
Voihan sitä perjantai-iltaansa näinkin käyttää! Siirsin jääkaapin, hellaa ei voi siirtää, kun a) se on todennäköisesti lialla kiinni lattiassa kun ei liiku b) se on 1930-luvulta, melkoisen painava, täyttä rautaa, ja toisin kuin jääkaapissa, siinä ei ole renkaita alla.
Hiiri ei siis ole langennut mun rusina-ansaan. Mikä on ymmärrettävää: hellan ja pöytätason, jolla suurin osa ruuanvalmistuksestamme tapahtuu, välillä on sellanen viiden sentin rako. Jonne aika usein tippuu asioita. Ruokaisia asioita.
Joten hiirellä on siellä riisit ja pastat ja leivänmurut buffettina tarjolla. Ei tartte muuta.
Mutta en ole täysin hullu – hetken nimittäin jo ajattelin, että kuvittelen koko otuksen. Mutta mä näin sen. Ja se on hiiri. (Muita skenaarioita oli tuuli, torakat ja kipinöivä sähköjohto.)
Isompi hiiri kuin se meidän edellinen.
Se on siis hellan takana. Sinne hellan alle se luikahti, kun tsekkasin. Nyt ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan.
Hellan takana myös:
- Haarukka
- Kaksi laattaa, kylpyhuoneesta tuttuja, toinen rikki, toinen ehjä
- Muumioitunut tiskirätti
- Hapertunutta muovimattoa (kaksi kerrosta, jonka alla olisi alkuperäinen puulattia!)
- Kaksi pätkää irronnutta listaa
- Yksi muovinen lista jostakin
- Puukon teräsuojus
- Leikkuulauta, sininen, Ikea
- Ravintolan tulitikut
- Paljon pölyä, hämähäkinseittiä ja epämääräistä ruskeaa möhnää
- Hiirenpapanoita, 2 kpl.
Rakensin aitauksen, ja ajatuksena oli saalistaa se sinne ämpäriin.
Ei tuu tapahtuun. Se ei oo mikään tyhmä hiiri. Se on jossain tuolla piilossa.
Seinässä ei näy reikää. Mua huolestuttaa se jatkuva narskutus – MITÄ se syö? Sähköjohdot näytti onneksi ehjiltä, ja ne on aika korkealla sille hiirulle. Syökö se meidän lattiaan reikää? Se on puulattia, joten periaatteessa se voi päästä ulos asti. Tai sitten se vipeltää tuolla rakenteissa jossain.
Se on edellisestä kerrasta muistissa, että JOSSAKIN on salainen käytävä, jota kautta ne hiirut kulkee meidän makkarin/vessan komeroon, siivouskomeroon keittiön ja olkkarin välillä ja keittiön välillä. Seinän kautta. Mutta se on yhä epäselvää, missä se kulkuväylä on. Hiirenkoloja kun ei näy missään seinistä.
Siivouskomerossa tosin haisee ajoittain todella pahalle. Joten mahdollista on, että sinne seinään ne hiirulaiset sitten papanoi (tai kuolee).
Muuten se sais jatkaa elelemistään meillä, mutta hantavirus, bakteerit ja rabies on aika hyviä syitä vältellä kyseisiä otuksia. Ja se, että niillä on tapana pureksia sähköjohtoja ja aiheuttaa tulipaloja, ei ole mikään huippu homma sekään.
No comments:
Post a Comment