Unelmakoti

En ole varma, olenko julistanut tätä vielä täällä, mutta Keinäset ois siis palaamassa Eurooppaan. Todennäköisesti Amsterdamin suunnalle. Suunnitelmat on edelleen (lähes täysin) auki, ja työpaikkakin pitäisi löytää, ja paljon muuttujia tässä yhtälössä kaikin puolin. Mutta kaikesta siitä huolimatta on hauska vaan haaveilla – eikä miettiä ja murehtia sitä kaikkea hankalaa (ja järkevää) puolta asioista!

Mää löysin eilen unelmakotini, nimittäin. Se on myynnissä.

http://www.funda.nl/koop/zaandam/huis-48551964-zuiddijk-113/fotos/

Takapiha on 7m leveä, 30 metriä syvä, englantilaistyylinen puutarha. 

Tohon tiiliseinälle voisi heijastaa vaikka elokuvan! 

Talo on kaupungissa nimeltä Zaandam. Vanhassakaupungissa, vartti kävellen juna-asemalle, josta kymmenen minsaa Amsterdamin keskustaan.

Katso noita lankkulattioita! 

Olen aina halunnut asua talossa, jossa olisi kaksi kerrosta. Se on jotenkin romanttista olla vinttikammari. 

Mielenkiintoinen yksityiskohta: ilmeisesti vessan lavuaari on yläkerran käytävässä, eikä sisällä vessassa. Joka ilmeisesti ei ole rempattu, koska siitä ei ole kuvaa... 

Kylpyhuone on erikseen. Tykkään laattavalinnasta. Amme näyttää siistiltä, joskin hankalalta kivuta ulos...  ja juuri tuollaisen lavuaarin olisin itsekin valinnut. Meillä on kyllä enemmän kosmetiikkaa, joten säilytysratkaisun tarvisi. 

Jos kattoo kaikki kuvat, niin tuohon nurkkaan, jossa niillä on tuollainen "itsetutkiskelunurkkaus", peili ja vaaka (!), niin siihenhän voisi lisätä pöntön, jos kokee tarvetta toiselle vessalle. Ainoa vessa on yläkerrassa, ja tää kylppäri on alakerrassa. Siis jos ymmärsin oikein, niin makkarit on toisessa kerroksessa, keittiö ja olkkari toisessa, ja katutasossa sitten kylppäri. Ja sit kellari? 

Keittiö on kapoinen. En ole ihan samaa mieltä pöytätasosta ja yläkaapistoista, kun tilaa on vähän, olisi kannattanut laittaa kaapistoa kattoon asti. Ja tuo kattolamppu on ruma. Lattiasta voisin oppia pitämään. Ja hella on komea, ja liesituuletin just sellanen, minkä olisin itsekin valinnut.

Jos katsoo nuo 360-panoraamakuvat, niin keittiön ja olkkarin välisen seinän voisi todennäköisesti purkaa, ja laittaa sen tilalle sellasen saarekkeen. Mut toisaalta on ihan kiva, ettei keittiön sotkut näy joulupöytään! 

http://www.funda.nl/koop/zaandam/huis-48551964-zuiddijk-113/360-fotos/#foto-keuken

Keittiöstä on tuollainen aamupalanurkkaus. Arkkupakastin? 

Tuskin tarpeen, ei varmaan tulisi käytyä marjassa tai kalassa. Käynti ulos lienee tuossa oikealla. Keittiötä voisi jatkaa tähän nurkkaan ottamalla nuo ovet pois, ja lattiat laittaa. 

http://www.funda.nl/koop/zaandam/huis-48551964-zuiddijk-113/360-fotos/#foto-keuken

Ne ovet on varmaan siksi, että tuota tilaa ei ole varmaankaan eristetty, näyttää vähän sellaiselta kuistilta.

Mut sit kysymykseen, joka mua mietityttää:  

Onko San Franciscossa asuminen täydellisesti tuhonnut mun suhteellisuudentajun, vai onko tuon talon hinta edullinen? Hinta on €299.000, taloa on 196 m² kolmessa kerroksessa (ehkä) ja parinsadan neliön piha. Viis huonetta, kolme makkaria. Erillinen vessa, ja kylppäri erikseen.

Ja iso kellari.

Se on ihan ookoossa kunnossa, keittiö on uus, joskin sitä voisi parannella. Kylppäri on jees. Se yläkerran vessa lienee kamala kun siitä ei ole kuvaa, mutta projektia tässä haluttiinkin. Mun makuun tämä paikka on ihanan rähjäromanttinen. Nykyisellä asukkaalla on aika erikoinen huonekalumaku, mutta jos ne kuvittelee pois... Ihanat lattiat. Kauniita ovia ja ikkunoita, korkeat huoneet. Ja vinttikammarin katot on viistot ja niissä on sellasia kattopalkkeja! Uih!

En tosin tiedä mitä me ees tehtäis noin paljolla tilalla. Kolme makkaria! Ja se kellari. Melkeen 200 neliöö?

No, toisaalta: yks makkari meille, yks vierashuoneeksi ja yks työhuoneeksi. Ei se sinänsä, melko pieniä näytti olevan kaks noista makkareista. Sami saa kellariin laittaa musahommat, mää saan sinne askartelunurkkauksen ja kahvakuulanurkan. Ja varmaan pesukone on siel kellarissa. Tosin se saattaa vaatia hiukan eristämistä ja kuivattamista se kellari, mut mikspä ei tekis hiukan projektia...

Ja siis ei tuo paikka ole ihan pommi, täysin asuttava nyt tuollaisenaan.

Mut miksi se ei ole mennyt kaupaksi? Se on ollut myynnissä jo kuus kuukautta. Alkuperäinen hinta oli 320k. Onko se karummassa kunnossa kuin miltä se näyttää? Siis tyyliin laho katto ja perustat murentuneena, hometta ja vesivahinkoja? Vai onko se vaan liian rähjäinen muiden makuun?

Hollannista Google Translatella:



Harvoin näkee tällaista asuntoa: luonteikas omakotitalo "kanaalitalo" takapihalla (n. 30 metriä: paistaa aurinko koko päivän!) Tontille 300 m2 ja pysäköintialue, joka sijaitsee keskustassa Zaandam. Tämä entinen koti "Poliisiylijohtaja" oli pitkälti uudelleen ja nykyaikaistetaan säilyttäen kauniit alkuperäiset piirteet.Talossa on tilava olohuone (varustettu takka, korkeat katot ja kauniit tammi lattialaudat), ylellinen keittiö kodinkoneet, ylellinen kylpyhuone, 3 hyvän kokoinen makuuhuonetta ja tilava kellari useita vaihtoehtoja. Keskeinen sijainti, lyhyt matka moottoriteitä, kouluja, kauppoja ja urheiluseurat sijaitsee. Ihastuttava kokemus, sisä-ja ulkona puutarhassa tekevät tämän talon hyvin ainutlaatuinen ja näkemisen arvoinen!

Kellari: erilaiset varastotilat, pesutupa, pannuhuone ja kylpyhuone (pesuallas, kylpyamme, suihku ja jäähdytin), 2x ovi takapihalle;

Parterre taso: sisäänkäynti, suljettu kuisti, eteinen, portaikko, tilava olohuone (varustettu liesi, tammilattia, kaappi), soma ylellinen keittiö (kodinkoneilla), kodinhoitohuone, wc, entinen palvelijan sisäänkäynti, sisäänkäynti kellariin;

1. kerros: tilava lasku pesuallas ja 2 vaatekaappia, 3 makuuhuonetta.

Erityisominaisuudet: Sisältää kellarissa oleskelutila n. 196 m2, keittiö on marmorilattia, astianpesukone, 5 polttimen kaasuliesi, ruostumaton teräs liesituuletin, pesuallas vv mikseri, uuni, graniitti pinta, sähköasennukset ja johdotus on uusittu vuonna noin 1998, katto on noin 2009 osittain uusittu, ovi entiseen palvelun sisäänkäynti uudistetaan.

Tein huvikseni Huus te Koop Hypotheek-laskurilla laina-arvion.
Saataisiin sen mukaan lainaa tuplat talon hinnasta. Siis tietysti arvioin molemmille palkan sen mukaan, mitä työpaikkailmoituksissa ja Glassdoorissa on näkynyt, jonka perusteella sitä lainaa sit laskuroin.

Mitä omakotitalot maksaa Suomessa?
 
Ja siis haaveiluahan tämä on, kun ei tiedä, missä sitä tulee olemaan, mistä saa töitä, mihin tässä ollaan menossa.

Mutta jos tuo talo on vielä myynnissä muutaman kuukauden päästä...

Kakkulakysely

Lienee aika (taas) hommata lasit, ja tänä vuonna otettiin mullekin vakuutukseen näkö/silmälasiosuus. En ole vielä käynyt näöntarkastuksessa, mutta aloitin hauskalla osiolla.

Tilasin kotiin sovitettavaksi laseja.

Warby Parker on silmälasikauppa, joka lahjoittaa kustakin myydystä parista lasit hyväntekeväisyyteen.
"Sovitin" jo nettisivuilla kaikkia laseja valokuvalla, ja sitten tilasin viidet kotiin kokeiltavaksi.

Tässä mun suosikit:

Fillmore, Tennessee Whiskey -värissä

Nämä oli tosi hauskat. Ehkä hivenen raskaat ja miehekkäät. Viiskytluvun mies.

Percey, charcoal-värissä

Nämä on mun suosikit. Hipsterilasit, mutta sirot. Viiskytluvun sihteerilook.

Sims, burgundy-värissä

Simssit on aika peruslasit. Moderneimmat ja "normaaleimmat", josta syystä en niistä tykännyt. 

Parker, olivewood-värissä

Ei huonot. Mutta Perceyt on nätimmät. 

Tenley, burgundy-värissä

Näytti kuvassa kivalta. Mun päässä ne on melkoiset Kekkoset. 

Mitäs mieltä ootte? 

Peekkeleen rotta.

Se on liian fiksu, eikä mene mun ansoihin. Vaikka ostin sille kallista luomu-geenimanipuloimatonta ruokosokerilla makeutettua maapähkinävoita ja kaikkee!

Koska se hengailee tuolla hellan alla, ja hellan vieressä on pöytätaso, jolla tehdään paljon ruokaa, hellan ja tason välissä oli melkoinen määrä kaikenlaista. Mukaanlukien murusia ja pastaa ja riisiä ja sellaista.

Ja se rako (joka siis on siis sellanen reilut kolme senttiä) on todella ÄLLÖ. Sinne väkisinkin tippuu ja roiskuu, ja koska hella ei liiku, eikä taso liiku, sitä ei oikein pysty siivoamaankaan.

Mutta tilanteen pelastaa jälleen askartelijapaskartelija!

Väkersin (sieltä hellan takaa löytyneestä listasta), tuollaisen systeemin, joka estää murusien menemisen sinne rakoon. Hyvä minä! Nälkä hiirun ansaan ajaa... sitten joskus. Mutta ainakin keittiömme on nyt taas hivenen esteettisempi. Ja kyllä, se on hiukan askarrellunpaskarrellun näkönen, mutta paras, mihin just nyt kykenin. Alkuperäisen keittiön rakentajat olisi saaneet miettiä sitä hiukan pidemmälle, että millainen tuosta tasosta tehdään.

Kuumaliimalla, niittipyssyllä ja ruuveilla korjasimme sen!

Hiirenloukku valmiusasemissa, huomaa pesty, mutta edelleen likainen lattia... 

Samalla tämän koko hulabaloon ansiosta tuli imuroitua jääkaapin takaa ja jääkaapin tuuletusritilästä pölyt. Ja tosiaan sieltä takaa ne kaikki roinat.

Jos ei se viikon sisällä ole mennyt loukkuun, pitänee kysyä vuokraemännältä neuvoa. Hellaa kun ei ihan noin vaan siirretä, kun se on kaasulinjassa kiinni.

Suuri Hiirijahti 2013

Se kettuilee mulle.
Siis Hiiri McMouserson.

Koko päivän rapistelee ja narskuttaa keittiössä, heti kun menee kameran kanssa lähemmäksi, niin lakkaa.

Voihan sitä perjantai-iltaansa näinkin käyttää! Siirsin jääkaapin, hellaa ei voi siirtää, kun a) se on todennäköisesti lialla kiinni lattiassa kun ei liiku b) se on 1930-luvulta, melkoisen painava, täyttä rautaa, ja toisin kuin jääkaapissa, siinä ei ole renkaita alla.

Hiiri ei siis ole langennut mun rusina-ansaan. Mikä on ymmärrettävää: hellan ja pöytätason, jolla suurin osa ruuanvalmistuksestamme tapahtuu, välillä on sellanen viiden sentin rako. Jonne aika usein tippuu asioita. Ruokaisia asioita.

Joten hiirellä on siellä riisit ja pastat ja leivänmurut buffettina tarjolla. Ei tartte muuta.

Mutta en ole täysin hullu – hetken nimittäin jo ajattelin, että kuvittelen koko otuksen. Mutta mä näin sen. Ja se on hiiri. (Muita skenaarioita oli tuuli, torakat ja kipinöivä sähköjohto.)

Isompi hiiri kuin se meidän edellinen.
Se on siis hellan takana. Sinne hellan alle se luikahti, kun tsekkasin. Nyt ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan.

Hellan takana myös: 

• Haarukka
• Kaksi laattaa, kylpyhuoneesta tuttuja, toinen rikki, toinen ehjä
• Muumioitunut tiskirätti
• Hapertunutta muovimattoa (kaksi kerrosta, jonka alla olisi alkuperäinen puulattia!)
• Kaksi pätkää irronnutta listaa
• Yksi muovinen lista jostakin
• Puukon teräsuojus
• Leikkuulauta, sininen, Ikea
• Ravintolan tulitikut
• Paljon pölyä, hämähäkinseittiä ja epämääräistä ruskeaa möhnää
• Hiirenpapanoita, 2 kpl.

Rakensin aitauksen, ja ajatuksena oli saalistaa se sinne ämpäriin.
Ei tuu tapahtuun. Se ei oo mikään tyhmä hiiri. Se on jossain tuolla piilossa.

Seinässä ei näy reikää. Mua huolestuttaa se jatkuva narskutus – MITÄ se syö? Sähköjohdot näytti onneksi ehjiltä, ja ne on aika korkealla sille hiirulle. Syökö se meidän lattiaan reikää? Se on puulattia, joten periaatteessa se voi päästä ulos asti. Tai sitten se vipeltää tuolla rakenteissa jossain.

Se on edellisestä kerrasta muistissa, että JOSSAKIN on salainen käytävä, jota kautta ne hiirut kulkee meidän makkarin/vessan komeroon, siivouskomeroon keittiön ja olkkarin välillä ja keittiön välillä. Seinän kautta. Mutta se on yhä epäselvää, missä se kulkuväylä on. Hiirenkoloja kun ei näy missään seinistä.

Siivouskomerossa tosin haisee ajoittain todella pahalle. Joten mahdollista on, että sinne seinään ne hiirulaiset sitten papanoi (tai kuolee).

Muuten se sais jatkaa elelemistään meillä, mutta hantavirus, bakteerit ja rabies on aika hyviä syitä vältellä kyseisiä otuksia. Ja se, että niillä on tapana pureksia sähköjohtoja ja aiheuttaa tulipaloja, ei ole mikään huippu homma sekään.

Hiiri McMousersonin kosto

Oikei, Sami. Olit oikeassa. Töpseliin kiinnitettävä hiirenkarkoitin ei näytä toimivan. Tai sitten tuolla seinässä rapistaa jokin eläin, jota se ääni ei häiritse.

Mutta jääkaapin takana seinässä rapisee!

Josta päädymme takaisin eettiseen dilemmaan:

Hiirtä ei voi jättää asustamaan sisälle, ne syö seinänrakenteet ja kakkii ympäriinsä. Mutta suurin osa keinoista, joilla niitä surmataan, on julmia.

Liimaloukku on nimensä mukaisesti liima-arkki, johon hiiru jää jumiin. Ja kuolee nälkään. Julmaa, hidasta ja liian karua. Plus sitten se, että ihan satavarmana astuisin siihen liimaan ite.

Perinteinen juustopala & niskat nurin -loukku ilmeisesti toimii – mutta mää en halua nähdä ja kuulla sitä kruntsausta...

Ja eettisen loukun tilaamisessa kestää pari päivää.

Sillä aikaa, lempinimeni Rouva Googlen lailla, imin itseeni imurin lailla tietoa internetistä. Ja rakensin oman hiirenpyydystimen.

OSAT:

• Korkea roskis, laatikko tai ämpäri
• Ramppi
• Rusinoita

Mun ramppi on bambuisia pöytätabletteja, koska en löytänyt sopivankokoista pahvinpalaa just ny, enkä jaksanut lähtee hakeen jotain laudanpätkää kellarista. Ja lisäksi siitä saa hyvän otteen hiiruliirunen.

Ja sit se ajatus on se, että se tippuu sinne roskiksen pohjalle rusinanhimoissaan, eikä pääse enää ylös.

Ja sit sen voi kiikuttaa ulos.

Plan B: tilasin tämän netistä. Se on hiirikatiska: hiirut menee sisään, eikä pääse ulos. Sit ne kiikutetaan jonnekin metsään, ja päästetään ovesta ulos.
Sit sen voi pestä ja käyttää uudelleen.

Ja maailma pelastuu! Tai ainakin yhden hiiren elo.

Kaksoisolentoja

Kaverini Olli vihjasi Facebookissa, että oli nähnyt "mut" kuvituskurssin valokuvissa. No, pitihän se tarkistaa.

Ja onhan se, oikeastaan pelottavissa määrin.

En se oo minä – mulla ei ois kahvia kädessä

Ihan sama tukka ku mulla oli, mutta liian isot kädet!

Samanlainen kaksoisleukakin. Ja kofeiiniaddikti, ainaki kuvista päätellen. 

Kuvat: Light Grey Art Lab http://www.flickr.com/photos/lightgreyartlab/

Ja kuka tuo tyttö on? No, munhan oli sitten PAKKO käydä kaikki ne kuvat läpi, että löysin kuvan, jossa sen nimilappu on luettavissa. Ja uskokaa tai älkää – mun doppelgängeri asuu San Franciscossa! Ja se on töissä Pixarilla, kuvittaja, piirtänyt muun muassa Disneyn Tangled ja Brave -leffoihin. 

Lauren Airriess on neidin nimi, ja kuvituksia voi katsoa täältä:

http://tuladoodle.blogspot.com/

Ja ei se oikeasti ole niin paljoa mun näkönen, ton kurssin aikaan vaan. Hassua sinänsä. Ihan eri näkönen muuten:
https://picasaweb.google.com/102231658683645372147/SidneyAndBaxterWedding#5729624839350794834

Ja kultaisella yhdeksänkytluvullahan oltiin kovasti sitä mieltä, että olin ihan ku Mena Suvari, siis siihen aikaan ku se oli American Piessa ja American Beautyssä. Enää ei olla samannäkösii kyl ollenkaan. Mut kyl meissä oli teineinä jotain samaa. Ainaki hiukset!

Kiittämättömyys on maailman palkka.

Meillä on nyt uusi tiskikone! Hurraa!

Mua vaan välillä ihmetyttää toi mun vuokraemo.

Me siis maksetaan aika tuskainen määrä rahaa kuussa vuokraa. Joka on käypä hinta tästä asunnosta. Siihen hintaan olettaa, että perusasiat toimii.

Me saatiin Samin töistä ilmaiseksi uudehko, rosterinen GE:n tiskikone, kaksi vuotta vanha. Aateltiin, että sehän olisi kiva asia vuokraemännälle, että annetaan se tälle asunnolle lahjaksi. Vanha tiskikone oli halpahallin halpismalli, yli 10 vuotta vanha, ja ei toiminut kovin hyvin. Se olisi todennäköisesti vuoden-parin sisällä hajonnut lopullisesti. Sitä just viime vuoden puolella käytiin korjaamassa, ja mies sanoi, että se ei välttämättä kauaa enää pöhise. Tuo uusi on $450 arvoinen tiskikone.

Olen yleensä pyytänyt putkimiehiä aina samalla, kun jotain muuta tekevät, niin putsaamaan kylppärin ja keittiön lavuaarien putket, jotka aina tukkeutuu hiuksilla ja muulla kuonalla. Se nyt on vaan normaalia. Ja se hajulukko on muurattu umpeen, sitä ei voi itse avata, joten kuonan poistamiseen tarvitaan se sellainen "putkikäärme" työkaluksi. Meillä on itselläkin sellainen, mutta isommassa koossa, joka toimii vaan ammeeseen ja keittiöön, mutta ei mahdu kylppärin lavuaariin.

Me putsataan niitä siis kyllä itsekin aina sillon tällön. Ei siis olla niin uusavuttomia, että aina soitettais putkari se tekeen. Mutta kun täällä ovat, niin samalla ne sen nopsaan putsaa. Loogista.

Soitan vuokraemännälle, että nyt se sovittu putkimies olisi täällä, tässä on hinta-arvio. Uusi tiskikone, lavuaarin putsaus ja keittiön hanan korjaus, $600.

Keittiön hanasta ei tule kuumaa vettä ilman kommervenkkejä. Jotta me saataisiin kuumaa vettä keittiössä, pitää juosta eka kylppäriin, vetää siellä hana täysille kuumalle. Sitten tulla keittiöön, testata, toimiiko (vettä tulee ihan pieni liru), ja sitten juosta takas kylppäriin, laittaa hana pienemmälle, tulla takas keittiöön tsekkaan, että pysyikö vesi kuumana keittiössä. Ja jatkuvasti pitää käydä tarkistamassa, ettei vedet mee kylppärissä lattialle, koska se vetää vähän hitaasti. Jos vahingossa sulkee keittiön hanan, koko ruljanssi alkaa alusta. Ymmärrettävästi tämä on tuntunut ärsyttävältä ja hankalalta.

Ongelma on seuraavanlainen:  sinne keittiön hanaan oli kertynyt sakkaa ja kalkkia, joka tukki hanan niin, että sieltä tuli vain liru vettä. Ja se liru ei riitä käynnistämään meidän tankitonta vedenlämmitintä, joka siis lämmittää aina vaan tarvittaessa.

Se on todella ärsyttävää, ja pidemmän päälle huono asia myös putkien kannalta, kun ei saada kuumaa vettä, niin ruokamöhnät ja rasvat putkissa hyytyy sinne. Enhän ole hullu, kun haluan saada kuumaa vettä hanasta ilman puolentunnin kikkailua?

Ja siis mainitsinko jo, että diiliin sisältyy ilmainen monensadan arvoinen tiskikone!?

Kiitollisuuden sijaan, Carol kitisee mulle puhelimessa, kuinka me tilataan putkimiehiä liian usein. Mun mielestä ei kyllä lainkaan. En kehtaisi joka pikkuasiasta valittaa.

Mutta se nyt ei varsinaisesti ole mun syy, että:

• kaasuputket vuosi talossa niin pahasti, että kaasuyhtiö sulki meidän kaasun, ja ukot joutu korjaan putkia viikon verran (yli 20 vuotokohtaa muistaakseni)
  
• 20-vuotta vanha vedenlämmitin hajosi, se oli ruostunut katoltaan puhki, ja sen tilalle piti asentaa uus
  
• Se edellinen tiskikone ei tyhjentänyt vesiä, vaikka kuinka yritti, ja Googlettamisen ja omien yritysten jälkeen en saanut sitä korjattua, sieltä oli hajonnut joku solenoidi-osa, joka piti vaihtaa, ja joku filtteriläppä siellä putken sisällä oli kulunut rikki
  
• Jääkaappi oli ikivanha (siis niin vanha, että siinä oli sellanen puukoristeltu kahva ja se oli sellanen mummosukkahousun värinen!) – sähköyhtiö ehdotti, ja minä kannustin, että se pitäisi vaihtaa, ja vuokraemäntä sen vaihtoi.
  
• Ja sit ollaan asennettu uusia häkämittareita, kun se tuli lakiin.
  
• Purettu seinää ja korjattu putkia, kun paskaveet oli valunut seinän sisään haljenneesta 1900-luvun alun rautaputkesta. 

Sen lisäksi yhden kerran ihan omalla rahalla soitettiin putkari, kun onnistuttiin tukkimaan keittiön allas rasvalla ja maalilla (hups!).

Toinen "ylimääräinen" prokkis oli, kun vaihdettiin suihkunpää, joka oli ruostunut kiinni, ja samalla kysyttiin, miten paha asia on, kun laattojen välinen laasti (mitä grout ja caulk on suomeksi?) hapertuu ja irtoo, ja laatoituksen ja kylpyammeen välissä on nyt iso rako, josta vesi menee seinärakenteisiin. Suihkunpää vaihdettiin paljon kivempaan, säästää vettä niinkuin laki käskee nykysin ja ei tunnu sellaselta uimahallinsuihkulta. Ja se pää ostettiin omalla rahalla, ja se tänne jää. Lahjana asunnolle.

Lisäksi kun mun kosteusmittari sanoi, että on liian kosteaa kylppärissä, putkimiehet sillä reissulla antoi arvion tuulettimen asentamisesta. Sitä ei koskaan laitettu, koska se oli kallista. Ja ilmeisesti kosteusongelmat ei haittaa. Mut mun mielestä se on hyvä asia vuokralaiselta, että välittää tuollaisista asioista, eikä anna niiden vaan olla? Enkä mä mielestäni turhista asioista kitise ikinä. Siis esimerkiksi meidän hellasta sammuu usein se pilottiliekki, ja kaikki polttimot ei toimi. Mutta se on ihan ookoo, enkä siitä oo valittanut. Lämmittimen pilottiliekki on pitänyt kerran sytytyttää uudelleen, kun en tiennyt, missä se on ja se oli sammunut tuulesta. Jälleen mielestäni ihan ookoo asia, ettei vuokralainen mene pelleilemään sytkärin kanssa metrisen kaasutankin kanssa... räjähtää pian koko talo.

Samoin omalla rahalla ostin ohjelmoitavan termostaatin, jonka asennuksen maksoi vuokraemäntä, jälleen muiden asioiden yhteydessä. Termostaatti kun on eteisessä, ja lämmitin makkarissa, niin ilman ohjelmointia, sinne läkähtyy, kun termostaatti kokee, että on kylmä kokoaika. Niinku eteisessä onkin. Vuokraemännän mielestä me ollaan nynnyjä, kun edes pidetään lämmitystä päällä, että pitäisi vaan pitää toppaliiviä päällä. Huomautuksena, että jos lämpöjä ei pidä päällä, asuntoon tulee todella kosteaa ja kalsaa. Siis alle 18 astetta ja lakanat tuntuu märältä, kuin kesämökki talven jälkeen. Huippuelinolot homeelle. Ja siis me maksetaan kaasu ja sähkö, joten se, pidetäänkö me lämpöjä päällä, ei tuota kustannuksia vuokraemännälle...

Tietty paska säkä, että kaikki on vähän hajonnut meidän täällä asumisen aikana, mutta minkäs teet, vanhat asiat hajoo. 20 vuotta on tuplasti normaalin vedenlämmittimen elinikä. Ja ollaan laitettu omaa rahaa kuitenkin kaikkeen ns. "turhaan". $600 per vuosi ei oo paha korjausbudjetti. Jos me maksetaan kymmeniätuhansia vuokraa kuitenkin.

Mulla olisi paljonkin asioita, jotka mun lain mukaan ois oikeus saada. Siis esimerkiksi lämmitys: meidän asunnossa on vain yksi lämmitin, joka ei millään lämmitä koko asuntoa. Ei se lämpö yletä ku makkariin, hiukan olkkariin ja kylppäriin, mutta molemmissa on yleensä vilakkaa.

Laissa on, että asuttava tila kodissa pitää pysyä yli 20 asteen. Ilman erillisiä töpselillä olevia sähkölämmittimiä. No, meillä ei todellakaan lämmity tolla lämmittimellä kuin makkari siihen lämpöön. Joten mulla olisi oikeus vaatia, että se asennuttaa uuden lämmitysjärjestelmän koko asuntoon. En ole sitä tehnyt, koska olen kiltti, vaan olen ostanut itse sähkölämmittimet – ja maksan senmukaiset sähkölaskut.

Harmittaa vaan sen asenne. Me maksetaan ihan riittävästi, että on oikeutta vaatia, että keittiön hanasta tulee lämmintä vettä. Me ollaan hyviä vuokralaisia, ja välitetään tästä kodista kuin omasta.

Kiittämättömyys on vaan maailman palkka.