I can haz hipsta glasses!

Nynne sit tuli postissa! Meitsin uudet silmät.

Olen nyt virallisesti überhipsteri. Freelancer-graafikko San Franciscossa, Missionissa, joka tykkää Explosions in the Skystä, luomuhunajasta ja vintagemekoista. Ja nyt on hipsterilasitkin. Enää puuttuu fixie-polkypyörä ja kanakoppi takapihalta.

Innostunut Lilli. 

Näyttää kuvissa isommilta kuin ne on. Mulla on vaan pieni pää.


Voin sanoa, että on aika omituinen olo katsella maailmaa näillä. Kun on tottunut siihen, että esimerkiksi koneen ruutu on kauniilla tavalla epätarkka – nyt näkyy jokainen pikseli! Ja maailmaa "aaltoilee", kun kääntää päätä. Arvelen, että ekoina päivinä saattaapi tulla pää kipeäksi tai öklö olo.

Kokeilulaseilla jo huomasin sen, että suhtaudun laseihin naamalla kuin ne olisi aurinkolasit, ja olen jatkuvasti nostamassa niitä otsalle. Täytyy tottua pitämään niitä päässä. Mutta vähänkö mää nään tarkasti kauas! Pystyn lukemaan työpöydän äärestä jääkaapin ovessa olevan ostoslistan. Sinne on monta metriä! Vähänkö oon teräsmies!

Viikonloppuna kävin liikkeessä sovittamassa aurinkolaseja. Ne ei oikein toiminut nettisysteemissä "virtuaalikokeiluna", enkä jaksanut alkaa tilaamaan kotisovitusboksia viidet lasit kerrallaan. Yllättäen kivoimmat lasit oli Tenleyt, jotka silmälaseina oli lievästi sanottuna humoristiset (tjeu. kuva alla) – mutta aurinkolaseina ne oli tosi kivat!  Ne on ihan hiukan punaiset nuo kehykset.

Kekkonen. Kekkonen. Kekkonen. 

Samalla nyt kaikki lasit kuntoon, kun on vielä / kerrankin Vision Plan vakuutuksessa.
Mun laskelmien mukaan ei pitäisi tulla omia kustannuksia kuin näöntarkastuksen omavastuu. Lääkäri muuten huijas mua niillä pupillinlaajennustipoilla. Se sanoi et se vaikutus kestää tunnin, pari. Mä olin iltaan asti ihan tööt, oksetti, silmät tuntui tuvonneilta ja "ulospullistuneilta" ja sattui silmiin pienikin valo. Uhhuh. Onneks ei tarvi sitä tehdä hetkeen. Nyt on lasit, ja resepti lienee voimassa vuoden.

Sami ei ikävä kyllä voi tilata Warbyn laseja, muruni simmut on liian erikoislaatuiset, postimyynnillä ei saa niin isojen numeroiden linssejä.

Käytiin sovittamassa myös Samille laseja ihan tavallisella optikolla.

Tuossa mun suosikit. Ajatuksena oli löytää jotkut ruskeat vaihteeksi, ja nuo ylläolevat oli kans hauskat, samasta mallistosta. Lisäksi soviteltiin ohuita metallisia, joista Sami tykkäsi ajatuksena paksujen kehysten jälkeen. Vaikea sanoa, että oliko se ne tietyt lasit, vai ohuet kehykset yleensä, mutta en tykänny niistä niinkään. Mutta siihenkin tottuisi. 

Mutta nuo Ditat oli mun mielestä tosi hyvän näköiset. Optikkotytöt oli samaa mieltä. Ja nuo ruskeet kans. 

Ja vaikka noissa on musta yläosa ja kirkas alaosa, eihän ne ole liian samanlaiset kuin mun? Mulla on tummanharmaat ylhäältä, ja sit alla vaaleammanharmaat / läpinäkyvämmät. 

Se oiski ollu hassua, jos mää oisin ottanu nuo Fillmoret mustana. Sit ne ois ollu liian samasta muotista! 

Tulostusvaivoja

Firmaa perustettaessa ostin monitoimitulostimen. Ne ei oikeasti ole niin huonoja kuin sillon joskus ennen! Siinä on skanneri ja printteri, ja sitä myötä se toimii myös kopiokoneenakin. Mutta on se ollut hiukan murheenkryyni. Seuraavalla kerralla ostan laserin.

Laite on Epson NX 515.

Ja sillä on putket tukossa.

Jo jonkin aikaa se on tulostanut viiruisasti, ja vaikka olisi täysi mustekasetti, keltaista ei heru. Mustakin lakkasi toimimasta. Kilttinä tyttönä tein, mitä Epson käski, eli sen tulostimen oman putsausohjelman. Ei auttanut. Sitten hain apua netistä.

Ja täten päätin jakaa tämän löydetyn tietotaidon kanssanne, jotta tästä blogista olisi maailmalle hyötyä:

Myytti: ainoastaan aito muste toimii, muut tukkii ja kuivuu koneeseen
Muste on mustetta, ja aito muste on useimmiten ihan samaa tavaraa kuin se, mitä täyttöpaikoista saa. Tiedättekö miksi Epsonillakin on sellainen hieno kierrätysjärjestelmä tyhjille mustekaseteille? No koska ne täyttää ne kasetit uudelleen! Tulostimien hinta pidetään alhaisena, musteen hinta on kalliimpaa kuin kaviaari. Aito muste tukkii suuttimet ja kuivuu ihan samalla lailla.

Myytti: tulostuspään putsausohjelma on paras tapa saada muste kulkemaan
Kannatan aina manuaalien ja ohjekirjojen lukemista. Mutta ne valehtelee joskus. Putsausohjelma tuuttaa ulos noin kolmasosan mustekasetista. Jos sulla on jo vanhaa kuivunutta mustetta tulostinpäässä, putsausohjelma auttaa hetkellisesti, kun se "sulattaa" ne kuivuneet klimpit. Mutta lopputulos on vielä pahempi. Netissä sanotaan, että ei saisi enempää kuin kolme putsausohjelmaa tehdä, muuten saa koneen aivan tukkoon. (tässä tilanteessa olen minä).

Myytti: tulostinpäiden putsaamiseen tarvitaan maagisia erikoisaineita
Menin tähän halpaan ja ostin kympillä pikkuisen pullon putsausainetta. Kunnes myöhemmin luin, että se on vaan tislattua vettä ja ikkunanpesuainetta (Windex täällä ämörikassa). Älä mene samaan halpaan!

Tosin, ei mulla ois riittänyt kärsivällisyys tislata ite, saatika ostaa ikkunanpesuainetta tähän tarkoitukseen erikseen. Eikä mulla ois ollu ohutta neularuiskuakaan.  

Totuus: takuun menee, jos itte sompailee 
Mutta eihän se nyt takuun aikana menekään vielä tukkoon, vaan heti sen jälkeen! Nykytakuut on vuoden. Ja sekään ei kata juuri mitään. Ja mitä menetettävää? Laitetta ei ole mahdollista rikkoa, jos on huolellinen ja seuraa ohjeita. Ja jos se ei onnistu itse, sitten voi viedä laitteen huoltoon tai ostaa uuden. Yrittänyttä ei laiteta.

Miten se sitten tehdään? No minäpä kerron.
Tämä pätee siis Epsonin mustesuihkuihin, laserit toimii eri tavalla. Googlaa ohjeet oman tulostimesi mallilla, Youtubesta löytyy hyviä videoitakin aiheesta.

1. Laita tulostin päälle. 
2. Avaa kansi. 
3. Paina mustekasetinvaihtonappia, jotta saat mustekasetit liikkumaan oikealle kohdalle "tulostusasentoon". 
4. Vedä tulostimen töpseli irti. 
5. Nyt pystyt työntämään kasettipesän niin pitkälle vasemmalle kuin se menee. Joissakin malleissa on jonkinlainen vipu tähän, mulla ne meni ihan kiltisti. 
6. Laita otsalamppu päähän ja päälle. 
7. Siinä kohtaa, missä se kasettipesä hengaili kolmosvaiheessa, on yksi tai kaksi pehmoista vaahtomuovisientä. Tämä on tulostinpää. Mun tulostimessa siinä näkyi kaikki neljä väriä eri puolilla molempia sieniä. 
8. Tiputa näihin sieniin pesunestettä kunnes ne on piripinnassa, mutta älä liikaa!
9. Odota vähintään vartti, mielellään yön yli. Neste liuottaa tukkiutuneet röörit. 
10. Mustaa mustetta oli roiskunut pitkin poikin, putsasin kuivuneita klimppejä topsypuikoilla ja sillä pesunesteellä 
11. Siirrä kasettipesä takaisin äärioikealle ennen tulostimen käynnistämistä. 

Seuraavana päivänä sitten voi kokeilla tulostaa, ohjeet suositteli 6-8 sivua tiukkaa asiaa tai tulostimen testisivuja.

Jos sekään ei toimi, seuraava askel on putsata kasettipesän suuttimet.
http://www.youtube.com/watch?v=NMS8YelDktE

Raportoin.

Lähteet:

http://www.inkmagic.com/shopcontent.asp?type=Unclog%20Epson%20Printhead%20Nozzles

http://www.youtube.com/watch?v=9pQ-7mNI_co

Unelmakoti

En ole varma, olenko julistanut tätä vielä täällä, mutta Keinäset ois siis palaamassa Eurooppaan. Todennäköisesti Amsterdamin suunnalle. Suunnitelmat on edelleen (lähes täysin) auki, ja työpaikkakin pitäisi löytää, ja paljon muuttujia tässä yhtälössä kaikin puolin. Mutta kaikesta siitä huolimatta on hauska vaan haaveilla – eikä miettiä ja murehtia sitä kaikkea hankalaa (ja järkevää) puolta asioista!

Mää löysin eilen unelmakotini, nimittäin. Se on myynnissä.

http://www.funda.nl/koop/zaandam/huis-48551964-zuiddijk-113/fotos/

Takapiha on 7m leveä, 30 metriä syvä, englantilaistyylinen puutarha. 

Tohon tiiliseinälle voisi heijastaa vaikka elokuvan! 

Talo on kaupungissa nimeltä Zaandam. Vanhassakaupungissa, vartti kävellen juna-asemalle, josta kymmenen minsaa Amsterdamin keskustaan.

Katso noita lankkulattioita! 

Olen aina halunnut asua talossa, jossa olisi kaksi kerrosta. Se on jotenkin romanttista olla vinttikammari. 

Mielenkiintoinen yksityiskohta: ilmeisesti vessan lavuaari on yläkerran käytävässä, eikä sisällä vessassa. Joka ilmeisesti ei ole rempattu, koska siitä ei ole kuvaa... 

Kylpyhuone on erikseen. Tykkään laattavalinnasta. Amme näyttää siistiltä, joskin hankalalta kivuta ulos...  ja juuri tuollaisen lavuaarin olisin itsekin valinnut. Meillä on kyllä enemmän kosmetiikkaa, joten säilytysratkaisun tarvisi. 

Jos kattoo kaikki kuvat, niin tuohon nurkkaan, jossa niillä on tuollainen "itsetutkiskelunurkkaus", peili ja vaaka (!), niin siihenhän voisi lisätä pöntön, jos kokee tarvetta toiselle vessalle. Ainoa vessa on yläkerrassa, ja tää kylppäri on alakerrassa. Siis jos ymmärsin oikein, niin makkarit on toisessa kerroksessa, keittiö ja olkkari toisessa, ja katutasossa sitten kylppäri. Ja sit kellari? 

Keittiö on kapoinen. En ole ihan samaa mieltä pöytätasosta ja yläkaapistoista, kun tilaa on vähän, olisi kannattanut laittaa kaapistoa kattoon asti. Ja tuo kattolamppu on ruma. Lattiasta voisin oppia pitämään. Ja hella on komea, ja liesituuletin just sellanen, minkä olisin itsekin valinnut.

Jos katsoo nuo 360-panoraamakuvat, niin keittiön ja olkkarin välisen seinän voisi todennäköisesti purkaa, ja laittaa sen tilalle sellasen saarekkeen. Mut toisaalta on ihan kiva, ettei keittiön sotkut näy joulupöytään! 

http://www.funda.nl/koop/zaandam/huis-48551964-zuiddijk-113/360-fotos/#foto-keuken

Keittiöstä on tuollainen aamupalanurkkaus. Arkkupakastin? 

Tuskin tarpeen, ei varmaan tulisi käytyä marjassa tai kalassa. Käynti ulos lienee tuossa oikealla. Keittiötä voisi jatkaa tähän nurkkaan ottamalla nuo ovet pois, ja lattiat laittaa. 

http://www.funda.nl/koop/zaandam/huis-48551964-zuiddijk-113/360-fotos/#foto-keuken

Ne ovet on varmaan siksi, että tuota tilaa ei ole varmaankaan eristetty, näyttää vähän sellaiselta kuistilta.

Mut sit kysymykseen, joka mua mietityttää:  

Onko San Franciscossa asuminen täydellisesti tuhonnut mun suhteellisuudentajun, vai onko tuon talon hinta edullinen? Hinta on €299.000, taloa on 196 m² kolmessa kerroksessa (ehkä) ja parinsadan neliön piha. Viis huonetta, kolme makkaria. Erillinen vessa, ja kylppäri erikseen.

Ja iso kellari.

Se on ihan ookoossa kunnossa, keittiö on uus, joskin sitä voisi parannella. Kylppäri on jees. Se yläkerran vessa lienee kamala kun siitä ei ole kuvaa, mutta projektia tässä haluttiinkin. Mun makuun tämä paikka on ihanan rähjäromanttinen. Nykyisellä asukkaalla on aika erikoinen huonekalumaku, mutta jos ne kuvittelee pois... Ihanat lattiat. Kauniita ovia ja ikkunoita, korkeat huoneet. Ja vinttikammarin katot on viistot ja niissä on sellasia kattopalkkeja! Uih!

En tosin tiedä mitä me ees tehtäis noin paljolla tilalla. Kolme makkaria! Ja se kellari. Melkeen 200 neliöö?

No, toisaalta: yks makkari meille, yks vierashuoneeksi ja yks työhuoneeksi. Ei se sinänsä, melko pieniä näytti olevan kaks noista makkareista. Sami saa kellariin laittaa musahommat, mää saan sinne askartelunurkkauksen ja kahvakuulanurkan. Ja varmaan pesukone on siel kellarissa. Tosin se saattaa vaatia hiukan eristämistä ja kuivattamista se kellari, mut mikspä ei tekis hiukan projektia...

Ja siis ei tuo paikka ole ihan pommi, täysin asuttava nyt tuollaisenaan.

Mut miksi se ei ole mennyt kaupaksi? Se on ollut myynnissä jo kuus kuukautta. Alkuperäinen hinta oli 320k. Onko se karummassa kunnossa kuin miltä se näyttää? Siis tyyliin laho katto ja perustat murentuneena, hometta ja vesivahinkoja? Vai onko se vaan liian rähjäinen muiden makuun?

Hollannista Google Translatella:



Harvoin näkee tällaista asuntoa: luonteikas omakotitalo "kanaalitalo" takapihalla (n. 30 metriä: paistaa aurinko koko päivän!) Tontille 300 m2 ja pysäköintialue, joka sijaitsee keskustassa Zaandam. Tämä entinen koti "Poliisiylijohtaja" oli pitkälti uudelleen ja nykyaikaistetaan säilyttäen kauniit alkuperäiset piirteet.Talossa on tilava olohuone (varustettu takka, korkeat katot ja kauniit tammi lattialaudat), ylellinen keittiö kodinkoneet, ylellinen kylpyhuone, 3 hyvän kokoinen makuuhuonetta ja tilava kellari useita vaihtoehtoja. Keskeinen sijainti, lyhyt matka moottoriteitä, kouluja, kauppoja ja urheiluseurat sijaitsee. Ihastuttava kokemus, sisä-ja ulkona puutarhassa tekevät tämän talon hyvin ainutlaatuinen ja näkemisen arvoinen!

Kellari: erilaiset varastotilat, pesutupa, pannuhuone ja kylpyhuone (pesuallas, kylpyamme, suihku ja jäähdytin), 2x ovi takapihalle;

Parterre taso: sisäänkäynti, suljettu kuisti, eteinen, portaikko, tilava olohuone (varustettu liesi, tammilattia, kaappi), soma ylellinen keittiö (kodinkoneilla), kodinhoitohuone, wc, entinen palvelijan sisäänkäynti, sisäänkäynti kellariin;

1. kerros: tilava lasku pesuallas ja 2 vaatekaappia, 3 makuuhuonetta.

Erityisominaisuudet: Sisältää kellarissa oleskelutila n. 196 m2, keittiö on marmorilattia, astianpesukone, 5 polttimen kaasuliesi, ruostumaton teräs liesituuletin, pesuallas vv mikseri, uuni, graniitti pinta, sähköasennukset ja johdotus on uusittu vuonna noin 1998, katto on noin 2009 osittain uusittu, ovi entiseen palvelun sisäänkäynti uudistetaan.

Tein huvikseni Huus te Koop Hypotheek-laskurilla laina-arvion.
Saataisiin sen mukaan lainaa tuplat talon hinnasta. Siis tietysti arvioin molemmille palkan sen mukaan, mitä työpaikkailmoituksissa ja Glassdoorissa on näkynyt, jonka perusteella sitä lainaa sit laskuroin.

Mitä omakotitalot maksaa Suomessa?
 
Ja siis haaveiluahan tämä on, kun ei tiedä, missä sitä tulee olemaan, mistä saa töitä, mihin tässä ollaan menossa.

Mutta jos tuo talo on vielä myynnissä muutaman kuukauden päästä...

Kakkulakysely

Lienee aika (taas) hommata lasit, ja tänä vuonna otettiin mullekin vakuutukseen näkö/silmälasiosuus. En ole vielä käynyt näöntarkastuksessa, mutta aloitin hauskalla osiolla.

Tilasin kotiin sovitettavaksi laseja.

Warby Parker on silmälasikauppa, joka lahjoittaa kustakin myydystä parista lasit hyväntekeväisyyteen.
"Sovitin" jo nettisivuilla kaikkia laseja valokuvalla, ja sitten tilasin viidet kotiin kokeiltavaksi.

Tässä mun suosikit:

Fillmore, Tennessee Whiskey -värissä

Nämä oli tosi hauskat. Ehkä hivenen raskaat ja miehekkäät. Viiskytluvun mies.

Percey, charcoal-värissä

Nämä on mun suosikit. Hipsterilasit, mutta sirot. Viiskytluvun sihteerilook.

Sims, burgundy-värissä

Simssit on aika peruslasit. Moderneimmat ja "normaaleimmat", josta syystä en niistä tykännyt. 

Parker, olivewood-värissä

Ei huonot. Mutta Perceyt on nätimmät. 

Tenley, burgundy-värissä

Näytti kuvassa kivalta. Mun päässä ne on melkoiset Kekkoset. 

Mitäs mieltä ootte? 

Peekkeleen rotta.

Se on liian fiksu, eikä mene mun ansoihin. Vaikka ostin sille kallista luomu-geenimanipuloimatonta ruokosokerilla makeutettua maapähkinävoita ja kaikkee!

Koska se hengailee tuolla hellan alla, ja hellan vieressä on pöytätaso, jolla tehdään paljon ruokaa, hellan ja tason välissä oli melkoinen määrä kaikenlaista. Mukaanlukien murusia ja pastaa ja riisiä ja sellaista.

Ja se rako (joka siis on siis sellanen reilut kolme senttiä) on todella ÄLLÖ. Sinne väkisinkin tippuu ja roiskuu, ja koska hella ei liiku, eikä taso liiku, sitä ei oikein pysty siivoamaankaan.

Mutta tilanteen pelastaa jälleen askartelijapaskartelija!

Väkersin (sieltä hellan takaa löytyneestä listasta), tuollaisen systeemin, joka estää murusien menemisen sinne rakoon. Hyvä minä! Nälkä hiirun ansaan ajaa... sitten joskus. Mutta ainakin keittiömme on nyt taas hivenen esteettisempi. Ja kyllä, se on hiukan askarrellunpaskarrellun näkönen, mutta paras, mihin just nyt kykenin. Alkuperäisen keittiön rakentajat olisi saaneet miettiä sitä hiukan pidemmälle, että millainen tuosta tasosta tehdään.

Kuumaliimalla, niittipyssyllä ja ruuveilla korjasimme sen!

Hiirenloukku valmiusasemissa, huomaa pesty, mutta edelleen likainen lattia... 

Samalla tämän koko hulabaloon ansiosta tuli imuroitua jääkaapin takaa ja jääkaapin tuuletusritilästä pölyt. Ja tosiaan sieltä takaa ne kaikki roinat.

Jos ei se viikon sisällä ole mennyt loukkuun, pitänee kysyä vuokraemännältä neuvoa. Hellaa kun ei ihan noin vaan siirretä, kun se on kaasulinjassa kiinni.

Suuri Hiirijahti 2013

Se kettuilee mulle.
Siis Hiiri McMouserson.

Koko päivän rapistelee ja narskuttaa keittiössä, heti kun menee kameran kanssa lähemmäksi, niin lakkaa.

Voihan sitä perjantai-iltaansa näinkin käyttää! Siirsin jääkaapin, hellaa ei voi siirtää, kun a) se on todennäköisesti lialla kiinni lattiassa kun ei liiku b) se on 1930-luvulta, melkoisen painava, täyttä rautaa, ja toisin kuin jääkaapissa, siinä ei ole renkaita alla.

Hiiri ei siis ole langennut mun rusina-ansaan. Mikä on ymmärrettävää: hellan ja pöytätason, jolla suurin osa ruuanvalmistuksestamme tapahtuu, välillä on sellanen viiden sentin rako. Jonne aika usein tippuu asioita. Ruokaisia asioita.

Joten hiirellä on siellä riisit ja pastat ja leivänmurut buffettina tarjolla. Ei tartte muuta.

Mutta en ole täysin hullu – hetken nimittäin jo ajattelin, että kuvittelen koko otuksen. Mutta mä näin sen. Ja se on hiiri. (Muita skenaarioita oli tuuli, torakat ja kipinöivä sähköjohto.)

Isompi hiiri kuin se meidän edellinen.
Se on siis hellan takana. Sinne hellan alle se luikahti, kun tsekkasin. Nyt ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan.

Hellan takana myös: 

• Haarukka
• Kaksi laattaa, kylpyhuoneesta tuttuja, toinen rikki, toinen ehjä
• Muumioitunut tiskirätti
• Hapertunutta muovimattoa (kaksi kerrosta, jonka alla olisi alkuperäinen puulattia!)
• Kaksi pätkää irronnutta listaa
• Yksi muovinen lista jostakin
• Puukon teräsuojus
• Leikkuulauta, sininen, Ikea
• Ravintolan tulitikut
• Paljon pölyä, hämähäkinseittiä ja epämääräistä ruskeaa möhnää
• Hiirenpapanoita, 2 kpl.

Rakensin aitauksen, ja ajatuksena oli saalistaa se sinne ämpäriin.
Ei tuu tapahtuun. Se ei oo mikään tyhmä hiiri. Se on jossain tuolla piilossa.

Seinässä ei näy reikää. Mua huolestuttaa se jatkuva narskutus – MITÄ se syö? Sähköjohdot näytti onneksi ehjiltä, ja ne on aika korkealla sille hiirulle. Syökö se meidän lattiaan reikää? Se on puulattia, joten periaatteessa se voi päästä ulos asti. Tai sitten se vipeltää tuolla rakenteissa jossain.

Se on edellisestä kerrasta muistissa, että JOSSAKIN on salainen käytävä, jota kautta ne hiirut kulkee meidän makkarin/vessan komeroon, siivouskomeroon keittiön ja olkkarin välillä ja keittiön välillä. Seinän kautta. Mutta se on yhä epäselvää, missä se kulkuväylä on. Hiirenkoloja kun ei näy missään seinistä.

Siivouskomerossa tosin haisee ajoittain todella pahalle. Joten mahdollista on, että sinne seinään ne hiirulaiset sitten papanoi (tai kuolee).

Muuten se sais jatkaa elelemistään meillä, mutta hantavirus, bakteerit ja rabies on aika hyviä syitä vältellä kyseisiä otuksia. Ja se, että niillä on tapana pureksia sähköjohtoja ja aiheuttaa tulipaloja, ei ole mikään huippu homma sekään.

Hiiri McMousersonin kosto

Oikei, Sami. Olit oikeassa. Töpseliin kiinnitettävä hiirenkarkoitin ei näytä toimivan. Tai sitten tuolla seinässä rapistaa jokin eläin, jota se ääni ei häiritse.

Mutta jääkaapin takana seinässä rapisee!

Josta päädymme takaisin eettiseen dilemmaan:

Hiirtä ei voi jättää asustamaan sisälle, ne syö seinänrakenteet ja kakkii ympäriinsä. Mutta suurin osa keinoista, joilla niitä surmataan, on julmia.

Liimaloukku on nimensä mukaisesti liima-arkki, johon hiiru jää jumiin. Ja kuolee nälkään. Julmaa, hidasta ja liian karua. Plus sitten se, että ihan satavarmana astuisin siihen liimaan ite.

Perinteinen juustopala & niskat nurin -loukku ilmeisesti toimii – mutta mää en halua nähdä ja kuulla sitä kruntsausta...

Ja eettisen loukun tilaamisessa kestää pari päivää.

Sillä aikaa, lempinimeni Rouva Googlen lailla, imin itseeni imurin lailla tietoa internetistä. Ja rakensin oman hiirenpyydystimen.

OSAT:

• Korkea roskis, laatikko tai ämpäri
• Ramppi
• Rusinoita

Mun ramppi on bambuisia pöytätabletteja, koska en löytänyt sopivankokoista pahvinpalaa just ny, enkä jaksanut lähtee hakeen jotain laudanpätkää kellarista. Ja lisäksi siitä saa hyvän otteen hiiruliirunen.

Ja sit se ajatus on se, että se tippuu sinne roskiksen pohjalle rusinanhimoissaan, eikä pääse enää ylös.

Ja sit sen voi kiikuttaa ulos.

Plan B: tilasin tämän netistä. Se on hiirikatiska: hiirut menee sisään, eikä pääse ulos. Sit ne kiikutetaan jonnekin metsään, ja päästetään ovesta ulos.
Sit sen voi pestä ja käyttää uudelleen.

Ja maailma pelastuu! Tai ainakin yhden hiiren elo.