Lilli goes Twiggy

Köyhän kotirouvan roolissa on keksittävä uusia tapoja pysyä nättinä. Tarjouduin hiusmalliksi. Koska englantini ei ole vielä täydellistä ja inhoan puhelinsoittoja, tulkitsin lauseen "if you want to confirm anything or have questions" tarkoittavan, että voin soittaa, jos haluan. No, olisi pitänyt soittaa ja kuitata tulevani. Menin perille myöhässä, koska tavalliseen tapaan eksyin. Syytän bussia, jossa ei ollut pysäkkinäyttötaulua.

Kun vihdoin löysin perille hiukan hikisenä (tänään oli lämmin päivä) ja puuskuttavana vartin myöhässä (olin kylläkin laittanut tekstarin, että myöhästyn), käy ilmi, että koska en ollut kuitannut tuloani, oli kampaajallani jo toinen malli. Mutta nou hätä, toisen kampaajan malli ei ollut ilmaantunut paikalle, joten sain sitten Ashleen sijasta... punatukkaisen tytön, jonka nimeä en nyt muista.

Paikka on Grasshopper Salon SoMassa. Oikein kaunis, aasialaiseen tyyliin sisustettu paikka. http://www.grasshopper-salon.com/

Ja, -tadadattataaaaa- mun pehko on nyt lyhyt. Malli on Toni & Guyn mallistosta, moderni mod-henkinen leikkaus. Ja sitten se, mitä haluatte nähdä, eli mun pää:



Se on niinku jännästi alta lyhyt, sitten päällä on pidempiä osioita. Ja leikkaus on niin, että korvat vähänniinku näkyy. Lisäksi se kuivuu oikein sieväksi itsestään, mutta jos haluaa laittaa, siitä saa oikein rokkenrollin ja jopa sellasen keesimäisen mohikaanin, jos etuosan pitkät suortuvat vetää taakse.

Tai sitten voi mennä sileäksi ja söpöksi Twiggy-tyyliin.


Kaikista parasta ikuna on se, että kampaamon omistaja (joka valvoi mun leikkuuta), tykästyi mun päähäni ja haluaa tammikuussa mut niiden "näytökseen". Tämänpäiväinen oli uusien työntekijöiden koulutuspäivä. Kampaajani on siis jo töissä Grasshopperissa, mutta kaikki uudet tekevät yhden aamupäivän viikossa opetushenkisesti jonkun harjoitustyön. Joko mannekiinipäällä tai oikealla ihmisellä. Ja, parhaus senkun jatkuu: pääsen todennäköisesti myös vastaavaan opetustuntiin, jossa mun päähän laitetaan väri! Jeshhhh! Väristä maksaa 25 taalaa, eli ei paljon mitään, tänpäiväinen leikkaus oli ilmainen.

En tosin oikein tiedä, olisiko jotenkin pitänyt kuitenkin tipata. En mä oikein tiedä. Sääntöjen mukaan hiusten pesijälle dollari tai pari, sit joku 20% päästylistille ja sit joku enmämuista toinen 20% jaettuna lopulle porukalle, joka hiuksiin osallistui. Vaikea sanoa. Ois ehkä pitänyt vaan kysyä. Tää oli kuitenkin vähän eri asia, kun se oli ilmaiseksi mainostettu reenitilanne.

No, ehkä ens kerralla.

Niinjuu, ja tässä vielä ENNEN-kuva:




Näytän nuoremmalta, hoikemmalta ja luonnollisesti trendikkäämmältä uudella tukalla. Androgyyniä musta nyt ei saa millään, mutta tukka on sellainen.
Kuvassa se ei näytä niin kivalle, kun ei näy eri kerrokset, mut se on hauskasti rakennettu pää.

I <3 My Mac

Kovinkaan monelle ei liene yllätys, että meidän perheessä tietotekniikka on pääasiassa peräisin Applen pajasta, ja että olemme molemmat melkoisia faneja. Sitä en ole tosin tunnustanut, että ajelimme Cupertinossa (kaupunki tossa lähellä) yksi viikonloppu melko kauan, ajatuksella, että "jos sattuisi näkymään Applen pääkonttori"... noloa, mutta totta.

Isoin kriisi tällä hetkellä on se, että olemme ehkä Suomessa MacWorld-messujen aikaan. Oh noes!



Uusin perheenlisäyksemme on toimistolta huostaanotettu iMac. Se on niin kaunis ja tehokas ja kirkas ja kaunis ja ISO. Koska käytämme tietokonetta myös Lost / Heroes -maratonien katseluvälineenä, on tämä paljon kivempi kuin pieni läppäri. Joka on hajoamispisteessä vanha raukkaparka.

Ei niin Mac-tietoiselle lukijakunnallemme tiedoksi, että kuvassa näkyvä vekotin on siis iMac. Se koko kone on siis tuo näyttö. Cd-asema on sivussa, kaiuttimet alareunassa ja pieni piste keskellä yläkulmassa on sisäänrakennettu webkamera. (mukana tulee ihastuttava ohjelma Photo Booth, jolla saa ottaa hassunhauskoja tai ihan tavallisiakin kuvia itsestään...)





Tyhmää on vain se, että näppäimistö on jenkkimallinen. Napit oudoissa paikoissa. Ja laitoin asetuksista päälle, että tämä toimii kuten suominäppis, mutta kun en minä muista, missä kohdissa mikäkin merkki aina on, niin tulee virhelyöntejä... miksei erikoismerkit voi olla standardinomaisesti?

Ei mulla muuta.

Kauan eläköön Steve Jobs!

Joulu on jo ovella...

Ainakin täällä. Kaupat aloittivat joulujutut viikkoja sitten, ja tällä viikolla ovat joululaulut soin eet jo joka liikkeessä. Tosin en tiennytkään, että Sound Of Music on joululaulukokoelma, mutta sekin täällä soi. Kaupungissa on ainakin kolme virallista joulukuusta, joiden sytyttämisseremonioita emme ole saaneet aikaiseksi mennä katsomaan.
Union Squarella on isohko, täydellisen kartiomainen kuusi, josta juuri ja juuri näkyy vihreää alta, kun se on niin valojen peitossa. Rannassa Wharffilla on kuusi, jossa on valojen lisäksi isoja erivärisiä palloja, lumiukkoja ja.... vilkkuvat strobovalot. Näiden mielestä myös pingviinit (sellaiset, joilla on kaulahuivi ja pipo) ovat joulun perushahmoja. Kolmatta en nyt oikein muista, missä sen näin, mutta valtava sekin oli.

Jenkkien lomakausi lähtee käyntiin Thanksgivingistä. Mekin päätimme kokea kyseisen ilmiön ja menimme ulos syömään perinteikkään aterian, johon sisältyi kurpitsaa, kalkkunaa ruskealla kastikkeella, bataattimuusia, vihreitä papuja ja lisää kurpitsaa. Kalkkunan täyte on yllättävän hyvää, en tosin tiedä, mitä siihen tulee, jostain luin, että cornflakes-muroja. Omituisinta, tai ainakin eksoottisinta, oli se, että kurpitsan perinteinen mauste on ilmeisesti jokin sama, mitä laitetaan piparkakkuihin. Kurpitsapiirakkaan se oli ihan ookoo, mutta suolaiseen kurpitsaan vähän omituinen.

Kiitospäivä oli torstai, ja useimmat ottivat seuraavan perjantain vapaaksi. Koitimme kovasti selvittää, mitä Thanksgivinginä olisi tarkoitus tehdä, mutta emme saaneet selville muuta kuin syömisen ja sen, että telkkarista tulee aamulla kuuluisa Macy´sin paraati New Yorkista ja illalla 6 tuntia amerikkalaista jalkapalloa.



Perjantai, tunnettu myös nimellä Black Friday jostain syystä, on vuoden merkittävin shoppauspäivä. Hullut Päivät ei tunnu tän jälkeen miltään. Lähes jokaisella isolla liikkeellä (Macys, JC Penney, Wal-Mart, Target jne.) oli supertarjouksia ja alennusmyynnit alkoivat jopa aikaisintaan viideltä aamulla! Aikamoista. No, mekin uskaltauduimme ostoksille lauantaina, ja silloinkin ahdisti, liikaa ihmisiä. Enkä mä nyt tiedä, onko 40 dollaria kovin vähän villapaidasta... eli vähän sellanen HP-juttu täälläkin.

Väistimme perjantain hulinat menemällä syömään Samin TTVO:lta tutun kaverin Jussin ja Jussin vaimon, Saritan kanssa leffassa (Beowulf) ja syömässä (Hard Rock Cafe). Oli ihan mukava kuulla toisenkin suomalaisen parin "selviytymistarina". Noe Valleyta asuinpaikkana suositeltiin. Jussin ja Saritan blogi

Hassuja sanoja

Kun kävelin eilen Kamala Spa:n ohi, päätin vihdoin kirjata ylös hassujen tuotteiden ja paikkojen nimiä.

• Kamala Spa, keskustan Union Squarella yläluokkainen kauneushoitola
• Hanuri Korean Grill, korealainen ravintola, tuttu edelliseltä reissulta
• Soma Pizza, pizzeria SoMa:n alueella
• Pino Pizza, kauppareissun varrella oleva pizzapaikka

Näitä täytyy tulla aina lisäilemään, kun tulee mieleen. Ääkköset ovat muotia ainakin rohdosvalmisteissa, melkein joka kerta naurattaa Äkavar-niminen tuote.

Shopeti-shop!

Tein ostoksia. Tulivat molemmat oikein tarpeeseen.

1. Farkut. tummansiniset, lähes mustat, läppätaskuilla. Gap. Alessa. Hämmästyttävintä tässä on se, että elämäni ekaa kertaa ostan farkut, joita ei tarvitse lyhentää lainkaan. Niillä oli kolmea pituutta, Long, Regular, Ankle. Ankle on mulle sellainen just soppeli, lahje hipoo maata ilman kenkää, mutta ei mee kannan alle kuitenkaan. Tulivat siinä mielessä tarpeeseen, että mukana on vain kahdet farkut, joista molemmat ovat pussipolvisia ja toiset ratkeevat haaroista hetkenä minä hyvänsä...

2. Talvitakin! Samanlainen kuin kuvassa, mutta tylsästi mustana. Leikkaus on tosi nätti, empirelinjainen, ja "nukkemainen". Paljon A-linjaisempi kuin kuvasta ymmärtäisi. Sen voi napittaa joko noin tai sitten kokonaan kiinni, jolloin siitä tulee militaristisempi. Napit ovat kiiltävät mustat sileät muovinapit. Takki tulee tarpeeseen, kun täällä kai pitäisi yölämpötilojen pikkuhiljaa laskea nollan tuntumaan. Edellinen kankainen talvitakki olikin sitten ostettu vuonna '03...ehkä oli jo aika.

Huutamaan nimeäni jäivät kengät Aldosta. Ehkä sitten tammialesta raaskii ostaa...

Sami osti ihanat pyjamahousut, tuntuu vähän niinkuin säämiskän ja mikrokuidun välimaastolta. Ehkä se on ohutta säämiskää? Housut on siis tuollaista ja ikävä kyllä saman sarjan paitaa ei ollut kokoja enää, mutta Hurleyn pitkähihainen t-paita ajaa saman asian.

Kämpän iltalämpötilat kokivat alhaisimman tuloksen tähän saakka: sisälämpötila +18 astetta Celsiusta. Ja vetoisaa. On se ehkä tähän vuokraan nähden vähän nuivaa, ettei lämpöjä pidetä päällä.

Mutta päivisin on vielä usein aurinkoista ja teepaitakeliä. Onneksi.

Eläimetkään kestä tätä ilmaa...

San Franciscon sää on oikukas. Välillä on lämmin, välillä kylmä. Mutta selvästi talveen päin täälläkin mennään. Viikonloppuna kierreltiin kaupunkia ympäri jälleen. Ensimmäinen kohde oli San Francisco Zoo.

Siellä oli pingviinejä, tiikereitä, apinoita ja vaikka mitä. Tosin suuri osa eläimistä oli mennyt sisätiloihinsa, koska oli kylmä päivä. Todella sumuista ja kostean kalsaa. Onneksi eläimet oli söpöjä ja puistossa vierähtikin yllättävän pitkä aika.


Mitään sen ihmeempää sanottavaa ei ole tähän hätään... päätimme olla muuttamatta Sunsetille (siellä oli tämä puisto), koska siellä on sumuista ja ikävää. Keskustassa oli samaan aikaan aurinkoista.

Pimeä tulee täällä talvisaikaan nopeasti, yllättäen ja aikaisin, noin kuuden aikaan on täysin pimeä. Mulla on teoria, että se aikaisuus johtuisi vuorista, jonka taa aurinko laskee... enpä tiijjä.


Kuljimme ensimmäistä kertaa maan alla Munin metrolla. Se on hassu, kun se menee keskustassa maan alla, mutta sitten nousee maan pinnalle ihan tavalliseksi ratikaksi. Nyt koke(ile)matta on enää kiskobussit. Täällä bussit on sellaisia sähköbusseja, sitten on Munin metro, kiskobussit, Bart (Bay Area Rapid Transit, sillä tultiin lentokentältä keskustaan, kun palautettiin vuokra-auto) ja sitten vielä Caltrain, joka on ihan tavallinen juna, joka menee mm. Palo Altoon ja San Josehen.


Sunnuntaina käytiin taas asuntonäytöillä. Ensimmäinen oli aivan hurmaava. Alakerrassa oli iso olohuone, jossa oli takka. Olohuoneesta jatkui käytävä, jonka varrella oli komero ja vessa. Näiden jälkeen keittiö, josta ovi takapihalle. Takapiha oli periaatteessa yksityinen, mutta tavallaan jaettu puoliksi naapuriasunnon kanssa. Nuoripari oli ostanut koko talon, rempannut ja laittanut toisen puoliskon myyntiin ja asuivat itse toisessa.
Yläkerrassa oli kaksi pientä makuuhuonetta ja kylpyhuone. Makkarin ikkunasta pääsi katolle, joka oli periaatteessa siis parveke. Komeroita oli jälleen kaksi. Sijainti oli mahtava, uudessa ykköspaikassamme Noe Valleyssa, Dolores Streetillä. Ainoa miinuspuoli oli hinta, joka oli hiukan liian korkea.


Noe Valleyhin päädyimme sen jälkeen, kun jalkauduimme alueelle. Talot ja alue on aivan yhtä viehättävää kuin Cole Valley, mutta hiukan etäämmällä Haightin narkkareista ja rikoskeskittymästä. On se kuitenkin tämä ison kaupungin elämä vähän erilaista kuin siellä kotisuomessa. San Franciscon poliisilla on palvelu, jossa voi tarkastella eri alueiden raportoituja rikoksia. Noessa oli huomattavasti vähemmän aseellisia ryöstöjä ja huumeiden myyntiä. Ja mitä paikallisesta lehdestä (www.noevalleyvoice.com) lueskelin, niin ei Noessa sattuneet ryöstöt olleet mitenkään kamalan hirmuisia. Ihan vaan rahan ja arvotavaran luovuttamalla pääsi pälkähästä, ketään ei oltu viimeisen vuoden aikana pahoinpidelty, uhkailtu vain. Ei sillä, että sekään nyt mikään pikkujuttu olisi, mutta kuitenkin. Ei tarvitse henkensä edestä pelätä.



Niin, ja toinen kämppä, mihin saavuimme vähän myöhässä ja hikisinä ja huohottaen (nää mäet on tappavia!) oli jo vuokrattu, ovessa oli lappu. Siitä jatkoimme sitten matkaa Castrolle päin, jossa söimme oikein oikein hyvää thaikkua lounaaksi. N-linjalla suhasimme Embarcaderolle saakka merenrantaan, ja katsastimme Ferry Buildingille, joka on siis sekä rakennus, josta lautat lähtevät muunmuassa Sausalitoon, mutta myös kauppahalli. Pihalla on kahdesti viikossa Farmers' Market. Paikka on tosi kivan näköinen. http://www.ferrybuildingmarketplace.com/

Pihalla oli nyt...luistelurata. Samanlainen, kuin Helsingissä oli rautatieaseman vieressä. Ja lämpöä oli noin +10 astetta. Ajateltiin tulla joku ilta luisteleen, tai ainakin katseleen, kun muut luistelee. Musiikkina soi 80-luvun rakkauslaulut ja diskopallo pyörii. Onhan se nyt koettava!

Isoin shokki oli maanantai-illan uutiset, joissa mainittiin, että ensi viikolla alhaisimmat lämmöt voisi olla Fahrenheitteina 30's to mid-30's, eli nollassa ja miinuksella. Hrrrrrh. Ja en ole vieläkään löytänyt kivaa villakangastakkia! Oh noes! Tosin sääsaitti ei näe vastaavia lukemia, joten ehkä uutisissa puhuttiin jostain toisesta paikasta. Toivotaan.

Eksoottisia elintarvikkeita

Tänään ostin kaupasta maitoa hauskassa lasipurkissa – juuri sellaisessa, missä 50-luvun kotirouvat vastaanottavat maitonsa elokuvissa! (kuvassa myös absurdi näköalani: betonista valettu Notre dame -kopio Grace Cathedral, jonka alla olevaa parkkihallia tuli käytettyä). Lasipurkkiin päädyin (hihityspuolen lisäksi) siksi, että täällä kierrätetään pahvia, mutta Tetrapak ei käy, eli siis maitopurkkimateriaali tai folioidut mehutötsät. Tämä oli myös pienin annoskoko maitoa. Maitopurkkihihittelystä tulikin mieleeni raportoida paikallinen ruokakauppakulttuuri. Se on meille Keskon tarjontaan tottuneille aikamoisen eksoottista.

Kaupassa käyminen on täällä joko turhauttavaa tai hauskaa, riippuen siitä, onko ajatellut ostaa jotakin tiettyä vai onko mennyt kauppaan löytöretkeilemään...ajan kanssa. Valikoima on erikoinen, annoskoot valtavia ja yksinkertaisimpiekin tuttujen juttujen löytäminen tuntuu olevan vaikeaa.

Yksi esimerkki on levite. Kotosalla olemme molemmat vannoutuneita kevyt-Oivariinin käyttäjiä. Olemme nyt ostaneet täällä "I Can't Believe it's not Butter"-merkkistä levitettä, joka maistui lähinnä leivontamargariinille. Sitten ostimme European Style Butteria, mikä kuulemma maistuu ihan hyvälle, mutta luonnollisesti on ihan ehtaa voita, eikä täten kovin terveellinen vaihtoehto. Sami on jatkanut voilinjalla, kun taas minä päädyin valitsemaan levitteekseni tuorejuuston. Se on täällä paremman makuista kuin Suomen Creme Bonjourit tai Koskenlaskijat.

Toinen vaikea pala on jugurtti. Ne ovat täällä umpi-imeliä. Yhden hyvänmakuisen jugurtin löysin, se oli Trader Joe'sin "Greek Style Strawberry". Se oli sellaista paksua, kermajugurttimaista , eikä liian makea. Muistutti jossain määrin suosikkijugujani, Pirkan vaaleanvihreässä purkissa tulevia kermajugurtteja. Löysin myös lapsuusmuiston, kun söin sitruunajugurttia, joka maistui juuri samalle, kuin lapsena kanarianlomilla aamupalaksi nautittu. (Joskin lapsena sokerinsietokyky lienee korkeampi).

Kolmas ongelmakohta on ollut tuoremehu. Täällä saa älyttömän hyvää mehua kahviloista ja ravintoloista, joka on juuri siinä paikassa puristettua. Se on mahtavan hyvää. Mutta kaupasta ei löydä mehua, joka ei olisi imelää. Suomalaiset mehuthan ovat pahimmillaan (eli halvimmillaan) suorastaan kitkeriä. Minute Maid on nyt ollut lähinnä sellaista, jota tykkää juoda.

Sitten on tietysti yksittäisiä pieniä juttuja, mitä ei meinaa löytyä, mitä on tottunut kotomaassa käyttämään, esimerkkeinä nyt vaikka pesto, leivinpaperi, mustapippurirouhe, kermaviili, ruokakerma (joistain paikoista saa creme fraichea), laktoositon maito... ja siideri!

Paljon on hauskoja juttuja kyllä myös. Ensimmäinen kauppareissu meni "telkkarista tuttu"-ruokien parissa, joskin kaikki Gilmoren tytöistä tuttu ruoka on kyllä melkoisen syömiskelvotonta... Poptartsit ovat kuin isoja Digestive-keksejä, joissa on päällä sokeritahnaa x tai hilloa ja sokerikuorrute päällä. Monterey Jack -juusto (jota Lorelai ottaa burgeriinsa cheddarin kanssa) oli aika blaah kokemus juustona. (täällä myydään vain kolmea erilaista perusjuustoa, cheddaria, monterey jackia ja edamia, plus sitten tietysti erikoisjuustoja.)

Hamburger Helper on ilmeisesti kuivattua jauhelihaa, Jello-hyytelö pahaa ja sotkevaa, tater totsit näyttivät hyvin epäilyttäviltä rasvapommeilta, Cheese-a-roni ja Beef-a-roni myöskin jäivät hyllyyn puhtaasti ällöttävyyden perusteella. Mallomarseja täytynee joku kerta maistaa. Ne on suklaalla päällystettyjä vaahtokarkkeja.

Voisin lyhykäisesti esitellä täkäläiset ruokakauppavaihtoehdot. Paremmuusjärjestyksessä.

1. Whole Foods
Kauppaketju, joka myy pääasiallisesti joko 1. paikallista 2. luomua 3. eettisesti valmistettua ruokaa. Koska Yhdysvaltain ruokateollisuus on kaikessa teollistuneisuudessaan kammottavaa, olemme päättäneet skipata geenimuunnellut, hormonein ja antibiootein kasvatetut kemikaalikauhut ja nautimme pääasiassa luomuruokaa. Sen saaminen ei Kaliforniassa ole mikään ongelma. Ihan mitä tahansa saa luomuna. Whole Foods on ihana. Siellä voi ostaa mitä tahansa pähkinöitä ja riisejä ja papuja ja muroja ja kaikkea sellaista irtotavarana, Punnitse&Säästä -tyyliin. Liha- ja kalatiski on kilometrin pituinen (ja vielä liian pelottava), juustoalue huumaava, samoin viinihylly. Kaupassa myydään myös kukkia, ekokosmetiikkaa ja Reilun Kaupan tekstiilejä (varmaankin hampusta ja luomupuuvillasta). Whole Foods on kuin Stockan Herkku, mutta kaikki on luomua ja ilman ilkeitä Stockmann-mummoja. Kauppa on kävelyetäisyydellä, mutta ei ihan lähikauppa kuitenkaan.

2. Safeway
Hyvä peruskauppa. Otimme toisella käyntikerralla jo Safeway-kortin, koska sillä säästää ihan älyttömästi! Meidän lähin Safeway on Marinassa, eli tuolla merenrannassa. Jos me asumme snobilla alueella, niin Marina on nuorten snobien mekka. Tai näin ainakin sanotaan. Kyseinen kauppa tunnetaan yleisesti termillä "sinkku-Safeway", viitaten juuri asiakaskunnan nuoruuteen ja viriiliyteen. Tiedä häntä. Olen aina vastustanut S-etukortteja, Plussia ja Bonuksia, mutta Safewayn kortilla saa tosi isoja alennuksia, yhdestäkin tuotteesta sai 7 dollaria alea kortilla, ja kahvia puoleen hintaan. Tuntuvia aleja. Safewaylla on myös hyvä oma luomumerkki. Täältä myös saa "junttialkoholia" ja limsaa ja paheellisuuksia, mitä Whole Foodsista ei saa.


3. Cala Foods
Lähin kauppa. Ihan täysi valikoima, ei juurikaan luomua tai erikoisuuksia (ellei meksikolaista ja aasialaista keittiötä lasketa). Jotenkin tunnelmaltaan halpis, asiakaskunta tai myyjät eivät puhu keskenään juurikaan englantia. No, enhän minäkään puhu, mutta en silti laskisi itseäni ihan perus-siirtolaiseksi... olipas kamalan rasistinen kommentti mun suusta. No, jotenkin sitä vaan tuntee olonsa kotoisammaksi itsensä näköisten ihmisten joukossa. Kai se on luonnollista. Kaiken kaikkiaan Cala on hyvä olla lähellä, kauppa on auki 24h. Kyllä sieltä perustarpeita saa. Rakennus on hauskan fiftari.


4. Trader Joe's
Nettisivuiltaan ja ideologialtaan mahtava kauppa, joka tosiasiassa ei lunasta odotuksia. Hieno visu ja mahtavat silkkipainetut kauppakassit. Myyjillä Havaiji-kuosiset paidat. Aika kaukana.