Hiiri McMousersonin kosto

Oikei, Sami. Olit oikeassa. Töpseliin kiinnitettävä hiirenkarkoitin ei näytä toimivan. Tai sitten tuolla seinässä rapistaa jokin eläin, jota se ääni ei häiritse.

Mutta jääkaapin takana seinässä rapisee!

Josta päädymme takaisin eettiseen dilemmaan:

Hiirtä ei voi jättää asustamaan sisälle, ne syö seinänrakenteet ja kakkii ympäriinsä. Mutta suurin osa keinoista, joilla niitä surmataan, on julmia.

Liimaloukku on nimensä mukaisesti liima-arkki, johon hiiru jää jumiin. Ja kuolee nälkään. Julmaa, hidasta ja liian karua. Plus sitten se, että ihan satavarmana astuisin siihen liimaan ite.

Perinteinen juustopala & niskat nurin -loukku ilmeisesti toimii – mutta mää en halua nähdä ja kuulla sitä kruntsausta...

Ja eettisen loukun tilaamisessa kestää pari päivää.

Sillä aikaa, lempinimeni Rouva Googlen lailla, imin itseeni imurin lailla tietoa internetistä. Ja rakensin oman hiirenpyydystimen.

OSAT:

• Korkea roskis, laatikko tai ämpäri
• Ramppi
• Rusinoita

Mun ramppi on bambuisia pöytätabletteja, koska en löytänyt sopivankokoista pahvinpalaa just ny, enkä jaksanut lähtee hakeen jotain laudanpätkää kellarista. Ja lisäksi siitä saa hyvän otteen hiiruliirunen.

Ja sit se ajatus on se, että se tippuu sinne roskiksen pohjalle rusinanhimoissaan, eikä pääse enää ylös.

Ja sit sen voi kiikuttaa ulos.

Plan B: tilasin tämän netistä. Se on hiirikatiska: hiirut menee sisään, eikä pääse ulos. Sit ne kiikutetaan jonnekin metsään, ja päästetään ovesta ulos.
Sit sen voi pestä ja käyttää uudelleen.

Ja maailma pelastuu! Tai ainakin yhden hiiren elo.