The San Francisco Museum of Modern Art is a dynamic center for modern and contemporary art. The Museum strives to engage and inspire a diverse range of audiences by pursuing an innovative program of exhibitions, education, publications, and collections activities. International in scope, while reflecting the distinctive character of our region, the Museum explores compelling expressions of visual culture.
Olemme jo muutaman kerran koittaneet saada aikaiseksi vierailla kyseisessä kohteessa, mutta tähän saakka olemme päässeet vasta museokauppaan asti juuri ennen sulkemisaikaa. Museon oma kokoelma oli oikein kiinnostava, se sisälsi merkkiteoksia edellisvuosisadan alusta tämän vuosituhannen puolelle. Sami fiilaili eniten uusimpia teoksia, minimalismia, videoteoksia ja muuta nykytaidetta. Lillin lähestymistapa oli akateemisempi, ja pohjautui lähinnä audio guiden (joka tässä museossa tuli ipodissa!) kuunteluun vanhempien, taidehistoriasta tuttujen teosten äärellä.
Museon kokoelmiin pääsee tutustumaan myös virtuaalisesti:
http://www.sfmoma.com/collections/collections_overview.html
Korkeakulttuurin jälkeen maha veti syömään. Kävimme SoMassa astetta hienommassa thaipaikassa. Inkivääri ja kookosmaito olivat kohdallaan. (pian niitä pääsee maistelemaan myös kotioloissa, sillä Bordersin kirjakaupan alehyllystä löytyi neljällä dollarilla thaikeittokirja!)
No, ei liene kellekään epäselvää, kumman hyväksi.
LAUANTAI
Lauantaina sateesta huolimatta aktivoiduimme jälleen. Erityinen viikonloppu siis. Lähdimme lähielokuvateatteriin katsomaan iiiihanan romanttisen elokuvan Atonement. Elokuvateatteri oli hauskan pieni, ja sade ropisi kattoon lystikkäästi. Söimme ihan kelpoa italialaista, jossa Lillin ruokasalaattihammas sai pitkästä aikaa pureksittavaa. Täällä kun useimmissa keittiöissä salaatit uivat joko majoneesissa tai etikassa. Tässä varsin vuohenmakuinen feta oli ainoa pahe.
Elokuvan jälkeen sade oli vain yltynyt, joten nappasimme tutun bussi numero ykkösen kotiin.
Sunnuntaina lähdimme junalla Menlo Parkiin Jussia ja Saritaa morjestamaan. Ja katsomaan Super Bowlia. Edellisenä iltana olimme lueskelleet0 Football for Dummies -hengessä amerikkalaisen jalkapallon säännöt. Peli oli aika tylsä ja lyhytkestoinen, suunnittelu-aloitus-ryntäys-taklaus-poikki. Ja uudestaan neljä kertaa, kunnes on toisen joukkueen vuoro. Suurin pettymys oli kuitenkin cheerloaderit : ei niitä näytetty!
Puoliajan esiintyjä oli Tom Petty. Eikä mainoksetkaan olleet kovin ihmeellisiä tai maatamullistavia. Superbowlin mainostauot ovat kalleimpia ja näkyvimpiä mainospaikkoja, ja niissä perinteisesti näytetään isojen kampanjoiden ensimmäiset mainokset ekaa kertaa. Sekä myös perinteinen Victoria's Secretin Valentines Day-mainos. Täällä kun ystävänpäivä on ilmeisesti päivä, jolloin rakastavaisten tulisi antaa toisilleen multimediakännylöitä ja puhelimia ja autoja. Ja harrastaa seksiä. Hienoissa alusvaatteissa romanttisen illallisen ja leffan jälkeen. Jos mainoksista pitäisi jotain päätellä siis. Niiiiin, ja kosia kans pitäis silloin.
Me teimme periaatepäätöksen olla kiinnittämättä huomiota koko juhlapyhään. (kun ei mulle kerran timantteja heruis!)
Niinno, tylsähkön, mutta kokemuksena olennaisen superbowlin jälkeen päätimme pelailla hiukan Guitar Heroa.
Ja myöhästyimme viimeisestä junasta. Jäimme siis yöksi. Kiitoksia vain isäntäperheelle.
No comments:
Post a Comment