Kevät!

Kauniin ilman ja talossa tehtävän putkiremontin (vesi oli taas poikki viisi tuntia) lähdin ulos. Satunnaisen kaupoissakiertelyn ja mukavan lounaan jälkeen päätin, että voisin lähteä joskus jonnekin vähän kauemmaksikin.

Lisöksi yksi tämän kaupungin julkisista liikenneyhteyksistä oli vielä kokeilematta: streetcar. Niitä on monenlaisia ja monenvärisiä, mutta kaikki ne ovat todella hienoja, 30-luvun streamline-tyylisiä retrohienouksia. Minä matkustin mallissa "Los Angeles". Kyseinen kärry on rakennettu vuonna 1948.



Lisää aiheesta ja kuvia: http://www.streetcar.org/mim/streetcars/fleet/pcc/index.html

Täällä on siis neljänlaisia julkisia: bussit, jotka kulkevat myös sähköllä ja ottavat virtansa katujen yllä olevista johdoista. Busseja on eniten. Sitten on kuuluisat cable carit, jotka liitelee mäkiä ylös ja alas. Nää on olleet olemassa mun arvauksen mukaan 1800-luvulta. Sinänsä eri kuin muut kulkuneuvot, että näissä matkustaminen maksaa vitosen per reissu. Muissa kun saa matkustaa 1.50 hintaan monta tuntia samalla lipulla. Cable careissa matkustaa pääasiassa turisteja sekä ihmiset, joilla on Munin kuukausipassi. Usein on tehnyt mieli hypätä cable carin kyytiin mäkiä kivutessa, mutta ei raaski.

Sitten on tavalliset Munit, eli ratikka-metrot, jotka menee välillä maan alla ja välillä pinnalla. Nää on tylsiä ulkonäöltään, mutta olisi kiva asua lähellä tällaisen reittiä. Tosin ei ihan vieressä, koska ne kirskuu vähän, kun menevät ja jarruttavat.


Sitten on tietysti vielä Bart. Bartilla pääsee kaupungin ulkopuolelle ja lentokentälle. Nää näyttää enempi metroilta. Ja usein menee samalta asemalta kuin Munit.



Nyt on enää siis kokeilematta lautat.

Niin, ja mitä sitten tein, kun pääsin perille? Olin rohkeasti lähtenyt ilman karttaa liikenteeseen, ja suuntasin Castrolta Dolores Streetille ja löysinkin Dolores Parkin. Täällä on ollut jonkin aikaa todella lämmintä ja mukavan keväistä. Puisto oli täynnä nuoria ihmisiä ja söpöjä koiria. Muutama rohkea jopa otti aurinkoa. Itse lueskelin aamulla ostettua kirjaa, ja söin lounaan jämät doggiebagista. Jonka nimitys oli osuva siinä mielessä, että kun kaivoin ruokaa esille, minut piiritti välittömästi koiralauma. Kuolaten.

Mukavaa kyllä, kun tulemme seuraavan kerran tänne, meillä pitäisi olla viisumit kätösissä ja voi oikeasti alkaa etsimään kämppää. Dolores Street palmuineen on kyllä korkealla sillä listalla.